”Älkäämme unohtako arvoamme naisena ”

– Kuudes päivä – naisen luominen

– Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

– Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi:
– Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

– Jumala vastasi: Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset?
– Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

– Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti.

– Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

– Ja puhummeko nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli?

– Jumala nyökkäsi myöntävästi. Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin.
Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän.
Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

– Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

– Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

– Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

– Pehmeä hän kyllä on, Jumala myönsi. Mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan mihin hän pystyy.

– Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli.

– Jumala vastasi: Ei ainoastaan ajattelemaan – hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

– Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea – Hupsista. Mallissa näyttää olevan joku vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

– Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!
– Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli.

– Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

– Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä.

– Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään.
– He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon.
– He hymyilevät silloin kuin haluaisivat huutaa.
– He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä.
– He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita.
– He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat.
– He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta.
– He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

– He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät.
– He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi.
– He rakastavat ehdoitta.
– He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja.
– Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa.
– He surevat perheen jäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen.
– He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

Ojenna tämä viesti naispuolisille ystävillesi muistuttaaksesi heitä siitä, kuinka ihmeellisiä he ovat.

” Ehkä hieman feminiininen, mutta AH, aivan totta!  Juuri sellainen olet SINÄ, NAINEN, olet tätä ja paljon vielä enemmän! Ja muistakin se! ”

AURINKOISTA KEVÄTTÄ, NAINEN!!

 Sano itsellesi joka aamu: Tästä päivästä tulee hyvä! Selviän paremmin kuin luulen! Mikään ei parane huolestumalla!

En voi tehdä enempää kuin parhaani! Aina löytyy jotain ilon aihetta! Voin loistavasti! Tänään teen jonkun iloiseksi! Ei kannata masentua! Elämä on ihanaa! OLEN OPTIMISTI!!! Tänäänkin.

Kukat ilahduttavat aina - arkenakin.

Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH - eli; Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö

Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti aututallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsukortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla.

Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen, kun olen kastellut kukan.

Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua, kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä. Todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistella mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskakoria ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua ja ensin tarkastan sähköpostini...
Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

Älä naura! Jos et vielä tästä tunnistanut itseäsi, niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin, kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN  ON  PAKOLLISTA  AIKUISTUMINEN  VAPAAEHTOISTA ITSELLEEN  NAURAMINEN  TERAPEUTTISTA !

On vaihteeksi pilvistä ja lumiakin nakkelee, kun juuri vaihduttiin kesäaikaan.

Taitaa kesän tulo myöhästyä noitten yöpakkasten myötä, vaikka on ollut aurinkoisiakin päiviä, ei aurinkokaan ehdi lumia sulatella pakkasukon jäljiltä.

Aprillipäiväkin on tuota pikaa tulossa, jolloin saa huijata ihan luvallisesti. Sehän oli lapsena  merkkipaalu kevättä ja kesää odotellessa.

Onpa hienoa tehdä nämä aamutoimet, kun on puhdasta lunta ympärillä. Emäntä pitää lopusta huolen ja korjaa biojätteisiin.

(Tämä kaveri on niin rakas, että kaikki tilanteet pitää ikuistaa.)

Nyt kyllä mieli ja kroppa on taas vireessä, kun on niin ihana, aurinkoinen päivä. Olisi mukava käydä hiihtämässä, mutta, kun koirille ei ole "latuja", niin pitää tyytyä kävelylenkille Yvonnen kanssa.

Hän on paras emännän ulkoluttaja. On mukava käpertyä sohvan nurkkaa lenkin jälkeen.